Projekti

Viimeiset pari viikkoa on kulunut tiiviisti projektin parissa yliopistolla ja viikon päästä pitäisi olla palautus ja loppuseminaari. Jossain vaiheessa huomaan aina, että koko elämä on muuttunut pelkäksi projektiksi tai projekti on muuttunut elämäksi. Puheenaiheet rajoittuvat juttuihin "voiko sketchupista exportata 3d-mallin revitiin" tai "näyttääkö tämä vihreän sävy (R83/G174/B97) hyvältä tulostettaessa".

Jossain projektin välissä ehdin kuitenkin käydä taidefestareilla Neuköllnissä. Taiteesta en ymmärtänyt mitään, mutta seura oli hyvää ja eksyimme mielenkiintoisiin taidegalleria-pileisiin, joista video tässä:

Juhannus meni melkein huomaamatta ohi. Olimme Idan kanssa suomalaisissa juhannuspileissä, jossa soitti joku bändi. Tapahtumassa oli myös sauna ja vihtoja! Ja viime sunnuntaina olin jäähyväispippaloissa Teufelsbergillä. Tanssimme neljä tuntia sateessa, jonka jälkeen menimme italialaiseen ravintolaan syömään pitsaa ja katsomaan jalkapalloa. Olo alkaa olla melko haikea, kun tajuaa tapaavansa joitain ihmisiä viimeistä kertaa elämässään. Kaikki vakuuttelevat itselleen ja toisilleen tulevansa vierailulle "sitten joskus". Niivvarmaan.

Ja eilen olin katsomassa Saksa-Italia peliä, jonka jälkeen tanssimme neljään aamulla hämärässä ja nimettömässä baarissa Warschauer strassella. Tänään oli mahtava sää, joten pidin taukoa projektista ja loikoilin muutaman tunnin puistossa ja söin mansikoita. Huomenna alkaa loppukiri projektin kanssa ja ensi viikon suunnitelmiin kuuluu pääosin photoshoppausta.

Viimeinen kuukausi

Varasin lennot takaisin Suomeen. Nyt kun Berliini loppuu ja Tampere on joka päivä lähempänä, tunteet ovat hyvin ristiriitaiset. Tähän saakka olen joka päivä ikävöinyt takaisin kotiin ja nyt kun kotiinpaluu on niin lähellä, ikävöinkin Berliiniä. Ehkä en haluakaan lähteä. Tai haluan sittenkin. Kukapa ei haluaisi takaisin maahan, jossa talvi kestää 9 kuukautta vuodesta ja olut on triplasti kalliimpaa kuin täällä? En huomannut koska kotiuduin Berliiniin. Mutta nyt huomaan, etten olekaan tehnyt kaikkia niitä asioita, joita suunnittelin tekeväni täällä. Olen tehnyt paljon muuta, mitä en suunnitellut ja paljon sellasta, mitä en tiennyt olevankaan. 31.7 muutan takaisin Suomeen, mutta en todellakaan lähde Berliinistä viimeistä kertaa. Tässä loppuun video, joka ei ole sopinut vielä yhteenkään blogikirjoitukseen... en tiedä sopiiko se tähänkään.

Matkaraportti

Noni. Lupasin kirjoittaa jotain Kiinan reissusta. Matka oli niin kertakaikkisen upea kokemus, etten oikein tiedä mitä voisin kertoa. Kaikki sanat kuullostavat latteilta ja kuvat näyttävät värittömiltä verrattuna siihen, millaista oikeasti oli.

Vierailimme ensin Chengdussa, joka on noin 14 miljoonan asukkaan kaupunki Kiinan keskiosassa. Projektityö yliopistolla liittyy Chengduun, joten lähes kaikki päivät oli jo suunniteltu täyteen tapaamisia, esitelmiä ja tutustumista suunnittelualueeseen. Aikataulu oli kiireinen, kaoottinen ja muuttui koko ajan, joten viikko Chegdussa ei todellakaan ollut mitään lomaa. Tapasin kuitenkin ihania ihmisiä, söin hyvää (joskin tulista) ruokaa ja tutustuin kaupunkiin paikallisten ihmisten näkökulmasta. Kiinalaiset olivat ystävällisiä, auttavaisia ja erittäin vieraanvaraisia, mutta eivät käytännössä osanneet englantia juuri lainkaan, mikä teki kommunikoinnista hieman haastavaa. Sää oli liian kuuma ja ilma oli saastunutta ja vaikeaa hengittää. Viimeisenä päivänä saimme hieman vapaa-aikaa ja kävimme katsomassa jättiläspandoja, jotka oleilivat kuitenkin sisätiloissa (koska oli liian kuuma).

Pekingiin matkustin Lenan ja Marian kanssa. Tutustuimme kaupunkiin enemmän turistinäkökulmasta, sillä meillä ei ollut paikallisia oppaita. Tykkäsin Pekingistä enemmän kuin Chengdusta. Kaupunki oli enemmän perinteinen kiinalainen kaupunki vanhoine taloineen ja temppeleineen. Hotellimme sijaitsi perinteisessä "hutongissa", joita Pekingissä oli useita. Kävimme tietenkin läpi kaikki turistinähtävyydet, kuten Tianmen aukio, Kielletty kaupunki, Kesäpalatsi ja Kiinan muuri. Muuri oli ehkä matkan vaikuttavin kokemus ja haluan ehdottomasti käydä siellä uudestaan.

Kiinan muurista on jäljellä useita pätkiä, joilla voi vierailla. Valitsimme Pekingistä melko kaukana olevan kohteen, sillä siellä ei ollut niin paljon turisteja. Mikä olikin totta. Valokuvat onnistuivat hyvin, kun ei ollut typeriä ihmisiä pilaamassa kuvia. Matka muurille kesti noin 2 tuntia yhteen suuntaan. Ensin bussilla pikku kylään, josta jatkoimme matkaa "taksilla". "Taksi" oli tässä tapauksessa random äijä kadulta auton kanssa. Hinnasta tingattiin noin 20 minuuttia ennen kuin päästiin matkaan. Kuski oli mukava ja jutteli paljon (kiinaksi). Hän vei meidät muurille (matkaa oli noin 80km yhteen suuntaan) ja odotti 4,5 tuntia parkkipaikalla, kun kävelimme muurilla ja toi meidät takaisin bussipysäkille, josta pääsimme Pekingiin. Hintaa reissulle tuli yhteensä 350 RBM eli noin 45 euroa.

Muita mieleenpainuvia kokemuksia oli rullaluistelu Olympiapuistossa auringonlaskun aikaan, sekä Lama temppeli. Lama temppeli on ilmeisesti Pekingin suurin Buddha-temppeli. Temppeli koostui useasta peräkkäisestä rakennuksesta, joissa kaikissa oli alttari Buddhalle. Rakennusten edessä poltettiin suitsukkeita ja sisällä rukoiltiin. Tunnelma temppelialueella oli sanoinkuvaamaton. Alueella oli hiljaista, rauhallista ja harmonista. Tuntui kuin olisi ollut sovussa koko maailman kanssa.

Kaksi viikkoa Kiinassa oli aivan liian lyhyt aika. Ensi kerralla olen kaksi kuukautta.