Kööpenhamina

Jaa, was soll ich sagen? Liian monta rakennusta liian lyhyessä ajassa ja arkkitehtuuria nähtiin ainakin kahden viikon edestä, joten Kööpenhamina kaipaa hieman sulattelua. Kaupunki oli kaunis, puhdas, hiljainen ja rauhallinen verrattuna Berliiniin. Matka oli mahtava ja näin varmasti paljon sellaista, mitä ei olisi itse koskaan osannut katsoa. Olin matkalla siis Kaisan + Kaisan työkavereiden kanssa, jotka oli supermukavia. Kaisakin oli ihan kiva. Ehkä kuvat kertovat tästäkin matkasta enemmän kun tuhat sanaa, mutta yritän silti selittää.












Kävimme perjantaina Ørestadin alueella, jossa on paljon mielenkiintoista ja uutta rakentamista. Vierailimme mm. lukiossa, jossa ei ollut lainkaan normaaleja luokkahuoneita, vaan kaikki oli avointa tilaa, jota voitiin jakaa tarpeen mukaan siirreltävillä väliseinillä. Lukio oli oppaan mukaan yksi suosituimmista lukioista Kööpenhaminassa. Vierailimme koulussa iltapäivällä, jolloin kaikki opiskelijat olivat jo lähteneet kotiin. Olisin halunnut nähdä kuinka "luokaton lukio" toimii käytännössä, sillä en voi uskoa, etteikö äänieristyksen kanssa olisi ongelmia...

Näin myös uutta asuntoarkkitehtuuria. Tunnelmat 8-TALLETin "kadulla" kävellessä olivat suoraan sanottuna epärealistiset. Olin melkein varma, että olin joutunut jonkun ArchiCad-malliin sisälle, ja kävelin nyt tietokonemaailmassa. Vaikutelmaa korosti myös se, että taivaalla leijui pelkästään täydellisiä pilviä ja aurinko paistoi pilvien lomasta yhtä täydellisesti kuin visualisoinneissa.

Lisää samankaltaisia tunnelmia koin seuraavana päivänä, kun olimme katsomassa 50-luvulla rakennettua asuinaluetta. Rakennukset olivat kaikki täsmälleen samanlaisia, jokainen pensas oli leikattu viivotinta apuna käyttäen täsmälleen samanlaiseksi, eikä missään näkynyt mitään elonmerkkejä. Alue oli oikeastaan hieman pelottava, koska tuntui siltä, että kaikki ihmiset olivat hävinneet koko maailmasta ja jäljellä olivat enää rakennukset...

(ihmiset kuvassa ovat arkkitehteja, oikeista ihmisistä ei näkynyt jälkeäkään)

Kävimme myös Louisianassa (modernin taiteen museo). Museo oli mielenkiintoinen ja hyvin erilainen kuin mikään aiemmista museokokemuksista. Louisiana oli kaikkea muuta kuin pölyinen halli täynnä tylsiä taideteoksia. Museossa oli elämää! Käytävillä juoksenteli lapsia muovailuvahan kanssa, ihmiset söivät eväitään pihalla ja moniin näyttelyesineisiin sai (ja piti) koskea. Kaikkien Kööpenhaminaan matkaavien tulee ehdottomasti vierailla Louisianassa. Museon kauneuden ja erikoisuuden tajusi vasta jälkeen päin, ja rakennus sopeutui ja sulautui paikkaan niin hyvin, ettei sen olemassa oloa edes tajunnut. Tällaista arkkitehtuurin pitäisikin olla.

Asumista

Olin eilen Pasta partyissa, jotka järjestettiin yliopiston lähellä olevassa opiskelija-asuntolassa. Asuntolassa asuu monia vaihto-opiskelijoita tai asuntola saattaa jopa olla pelkästään vaihto-opiskelijoille, en ole varma. Täytyy myöntää, että menin juhliin osittain myös siksi, että olin kiinnostunut millainen asuntola oikein on. Jos olisin hakenut asuntoa yliopiston kautta, asuisin nyt luultavasti juurikin tuolla eilisessä pilepaikassa. No, onneksi en hakenut.

Pileet olivat hauskat, pasta oli hyvää ja porukkaa riitti, mutta jos joutuisin asumaan siellä, olisin luultavasti hyvin kiukkuinen. Vaikka yksinasuminen on ollut t o d e l l a yksinäistä, varsinkin alussa, ja jatkuva asunnon etsiminen aiheuttaa stressiä, olen silti eilisten pileiden jälkeen varsin tyytyväinen asumistilanteeseeni. Pasta partyissa oli joukko libanonilaisia poikia, jotka soittivat rumpua, tanssivat ja polttivat vesipiippua sisällä. Meteli (ja savu) oli niin kova, että melkein kaikki menivät ulos parvekkeelle juttelemaan, koska sisällä ei pystynyt olemaan. Toivottavasti kukaan asuntolassa asuva ei halunnut nukkua. Asuntolan keittiö ja ruokailutila, jossa pileet pääasiassa olivat, eivät olleet sieltä siisteimmästä päästä ja sen verran mitä näin jääkaapin sisällöstä, niin... no, onneksi en asu siellä. Vessassa en uskaltanut käydä.

Välillä, kun asunnon etsintä on tuntunut epätoivoiselta ja olen lähettänyt noin miljoona hakemusta, joista yhteen on vastattu, olen toivonut, että olisin vain hakenut yliopiston tarjoamaa asuntoa. Nyt onneksi tilanne näyttää vähän valoisammalta. Kävin viime viikolla katsomassa todella mukavaa kahden hengen WG asuntoa, jossa toinen asukas on espanjalainen tyttö (Irene). Hän on asunut nyt vuoden Berliinissä ja hakee matkailualan töitä. Tulimme todella hyvin toimeen ja juttelimme melkein tunnin verran (englanniksi). Asunto oli todella viehättävä "altbau" ja sijainti superhyvä. Huone oli tosin melko pieni vuokraan nähden (330e/kk), eikä siellä ollut ollenkaan sänkyä, vain pelkkä patja. Toivon silti, että saan asunnon. Tänään Irene lähetti facebookissa viestin, että olen toistaiseksi paras hakija asuntoon, mutta hän ilmoittaa lopullisen päätöksen lokakuun alkuun mennessä. Siihen asti aion edelleen lähetellä hakemuksia, vaikka se on turhauttavaa ja stressaavaa ja olen todella kyllästynyt asunnon etsintään.

Kävimme taas tänään Mauerparkissa, vaikka sää oli sateinen. Nyt kamera oli mukana, joten tässä pari kuvaa.

Valokuvausta

 1/100, F14 klo 18.53

 2.5, F4.5 klo 20.42

30, F4.8 klo 20.48

Näkymä asuntoni ikkunasta. Kokeilin viimeisessä kuvassa vähän pidempää suljinaikaa...

Morgenrot + Mauerpark

Eilen oli tähän asti mahtavin päivä Berliinissä! Menimme muutamien muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa aamupalalle (tai oikeastaan lounaalle, kello oli nimittäin noin 13.30) Morgenrot -nimiseen kahvilaan, joka sijaitsee Itä-Berliinin puolella Prenzlauer Bergin alueella. Kahvilassa oli tarjolla kasvisruokabuffet-aamiainen, eli siellä sai syödä napansa täyteen. Erikoisen kahvilasta teki se, että hinta määräytyi sen mukaan kuinka varakas olet. Kukaan ei tietenkään kysellyt verotodistusten perään, joten ilmeisesti täällä luotetaan ihmisten rehellisyyteen. Aamiaisen hinnaksi tuli siis 5-9 euroa, riippuen siitä paljonko halusit maksaa ja vaikka aamiainen koostui pelkästään kasvisruuista, sen voimalla jaksoi heilua iltaan asti. Kasvisruuista saa näemmä todella monipuolista ja täyttävää syötävää, kun tietää mitä tekee. Tarjolla oli siis myös maitotuotteita, kuten juustoja ja jugurttia ja taisi sieltä löytyä myös munakasta...

Aamupalalla keskustelimme mm. siitä mitä kukin syö normaalisti kotonaan aamupalaksi. Mielestäni buffetissa tarjolla ollut aamupala oli melko normaali, sieltä löytyi perusjuttuja, kuten leipää, juustoa, kurkkua, tomaattia ja mysliä, mutta eräälle ranskalaiselle pojalle aamupala oli suuri ihmetys. Hän kertoi syövänsä aina aamiaiseksi vain makeita ruokia, kuten vohveleita siirapilla ja leipää, jossa on päällä marmeladia tai Nutellaa. No, tapansa kullakin.

Syöminkien jälkeen menimme lähellä sijaitsevaan Mauerpark - puistoon. Puisto sijaitsee paikalla, jossa aiemmin kulki Berliinin muuri + muurin ympärillä ollut valvonta-alue. Puisto oli kertakaikkiaan m a h t a v a ! Tunnelmaa ei mitenkään voi selittää tai kuvailla, se täytyy kokea. Pakollinen vierailukohde kaikille Berliinin tuleville. Porukkaa oli kuin pipoa ja kaikilla oli hyvä meininki. Ihmiset loikoilivat nurmikolla tai grillasivat tai muuten vain hengailivat. Lisäksi oli aivan uskomattoman hyvä sää, yli +25 astetta lämmintä ja aurinko paistoi... Eräs brasilialainen poika totesi: Germans really know how to party on Sundays!

Paikalle oli pystytetty kirpputori tai markkinat ja myynnissä oli kaikkea huonekaluista hammaharjoihin. Lisäksi puistossa oli jonkilainen ulkoilma-auditorio tai amfiteatteri, jossa laulettiin karaokea. Kaikki katsojat hurrasivat ja lauloivat välillä mukana ja taputtivat lopuksi, vaikka laulaja olisi ollut kuinka huono (ja useimmat olivat). Harmittelin koko päivän, etten ottanut kameraa mukaan, joten tässä vain kaksi kännykkäkameralla otettua pientä kuvaa. Ensikerralla kamera on varmasti mukana.

Puistoja, lenkkeilyä, kahvia ja luomua

Tänään on ollut puistopäivä. Kävin aamukävelylenkillä Schloss Charlottenburgin puistossa, joka on tässä mukavan lähellä. Löysin sieltä myös paljon muita aamulenkkeilijöitä, joten taidan mennä sinne toisenkin kerran hölkkäileen. Ihmettelinkin eilen kun kävin lenkillä ja juoksentelin tässä lähikaduilla, että missä kaikki muut lenkkeilijät ovat... Huomasin myös, että ihmiset tuijottivat hieman pitkään, kun juoksin kadulla, joten ehkä täällä ei ole tapana lenkkeillä kaduilla, vaan puistoissa. Tuijotus saattoi johtua myös siitä, että lenkkeilin sateessa. Se saattaisi muuten selittää myös puuttuvat lenkkeilijätoverit... hmmh. Täällä sade on sellaista kuin Suomessa keskikesällä, kun on ukkosilma. On kuumaa ja hiostavaa, eikä sateen jälkeen tule raikasta fiilistä. Ehkä myöhemmin tulee viileämpiä sateita.

Iltapäivällä kävin Tiergartenissa, joka on iso puisto keskellä Berliiniä. Kävelin pienen lenkin ja otin valokuvia. Puistossa oli jonkin verran ihmisiä ottamassa aurinkoa tai muuten vaan loikoilemassa, vaikka ei ollut erityisen lämmin sää. Puistossa oli lisäksi paljon lenkkeilijöitä, joten ehkä myöhemmin lenkkeilen Tiergarteniin. Lenkkeilytavoitteenani on juosta Länsi-Berliinistä Itä-Berliiniin ja takaisin. Mittasin GoogleMapsistä, että matkaa tulisi noin 15-16 kilometriä, jos juoksen tästä asunnolta suorinta tietä Itä-Berliiniin ja samaa tietä takaisin, mutta ehkä katson paluumatkalle toisen reitin, ettei tule tylsää. Täytyy ottaa varmuuden vuoksi bussilippu mukaan, jos alkaa väsyttää kesken kaiken...


Ostin tänään kahvinkeittimen, koska täällä ei ollut. Keitin on superpieni ja supersöpö. Keitin jo ensimmäisen pannullisen luomukahvia ja oli hyvää! Täällä joka ruokakaupassa myydään paljon luomutuotteita ja lisäksi täällä on runsaasti kauppoja, jotka myyvät pelkästään luomua. Hinnat ovat suunnilleen samat kuin ei-luomutuotteilla, joten olen ostanut luomua aina kun se on ollut mahdollista. Kävin tarkoituksella erityisesti luomuun erikoistuneessa ruokakaupassa (josta kuulin täältä sivulta), mutta kauppa oli hieman pettymys. Tarjontaa oli runsaasti sekä ruokapuolella, että muualla (esim. kosmetiikkaa), mutta kaikki vihannekset ja hedelmät, joita lähdin etupäässä ostamaan, olivat hieman nuutuneita tai ylikypsiä tai muuten epämiellyttävän näköisiä. Onneksi löysin toisenkin luomuun erikoistuneen ruokakaupan, jossa kaikki oli herkullista ja tuoretta ja kohtuullisen hintaista.

Ensimmäinen viikko on mennyt mukavasti ja nopeasti. Yksiö, jossa asun nyt siis 1.11 asti, on ihan mukava, paitsi suihku on kamala. Jani ehdotti heti, että mennään Bauhausiin ja ostetaan uusi suihku, mutta eiköhän toi nyt menettele sen 2 kuukautta... Nyt tuntuu jo vähän kotoisammalta, kun olen saanut siivottua ja järjesteltyä tavarat paikalleen. Asun siis opiskelijatalossa ja täällä kaikki on tosi mukavia ja tuttavallisia. Sain jo kutsun johonkin elokuvailtaan, joka alkaa ilmeisesti ihan kohta tuolla kellarissa. Menin sattumalta hissillä, koska mulla oli kauppakassi mukana ja siellä hississä oli joku poika, joka oli järjestämässä sitä elokuvailtaa. Kävin sen kanssa katsomassa kellarin oleskeluhuonetta, jota voi vuokrata, jos haluaa järjestää jonkun tapahtuman.

Käytiin Janin kanssa perjantaina Spandaussa (Berliinin kaupunginosa) ja siellä oli Altstadt&Winetasting festival. Spandaun vanhakaupunki oli täynnä viininmaistelupisteitä, oluttelttoja ja kaikkia pikku kojuja, joissa myytiin kaikkea koruista karkkeihin. Viiniä myytiin sekä laseissa, että pulloissa. Lasillinen viiniä maksoi noin 2-3 euroa ja kaikki viinit olivat (ehkä) saksalaisia.



Oon yrittänyt sopeutua tänne sulautumalla alkuperäisväestöön, joten ostin saksankielisen kirjan (Dan Brown: Das Verlorene Symbol) ja luin sitä heti metroasemalla, koska kaikki paikalliset lukee kirjoja busseissa ja metroissa. Sulauduin ilmeisesti liiankin hyvin, koska kohta multa tultiin kysymään saksaksi jotain täysin käsittämätöntä. Kun lopulta tajusin, mistä oli kyse (kysymys oli: miten pääsee Ringbahnille?) ja yritin selittää asiaa, kysyjät olivat tyyliin: "never mind" ja häipyivät... En siis onnistunut neuvomaan niitä. Olisin kyllä tiennyt miten Ringbahnille pääsee, koska olin itsekin menossa sinne. Ringbahn on siis lähijuna, joka kiertää ympyrän muotoista reittiä keskusta-alueen ympäri. Toinen juna kiertää ympyrää toiseen suuntaan ja toinen toiseen suuntaan.