Muutama sana muutosta

Nyt on kyllä pakko hehkuttaa tätä uutta kämppää... Eli tässä muutamia valokuvia.

Muutostakin on pakko kertoa, sen verran hirveetä se oli. Muuttohan on aina ihan kauheeta, mutta jotenkin ajattelin, että tällä kertaa se olisi ehkä helpompaa. No, ei ollu. En halua kertoa kaikki tuskaisia yksityiskohtia, mutta suurin epätoivon hetki täytyy mainita.

Menin Ikeaan ostamaan petauspatjaa ja peittoa. Katsoin etukäteen netistä, että patjapakkauksen koko on 90x60x50 cm (tai jotain sinne päin) ja paino 8kg. Ajattelin, että patja olisi rullattu siistiksi ja näppärän kokoiseksi ja jotenkin vielä kuvittelin sen mahtuvan Ikean siniseen kassiin. Ja paino 8 kiloa, eihän se nyt niin paljoa ole. Kyllä sen verran jaksaa kantaa, vaikka matka Ikeasta kotiin kestäisikin melkein tunnin ja joutuisin käyttämään kolmea eri ratikkaa.

No, siinä vaiheessa kun olin maksanut patjan ja menin hakemaan sitä noutopisteestä, johon se tuotiin kohtuullisen isoilla kärryillä, olin ehkä hieman huolestunut. Kun tajusin, että patja ei todellakaan ole rullalla, eikä se todellakaan mahdu Ikean siniseen kassiin ja se todellakin painaa enemmän kuin 8 kiloa, olin jo melko epätoivoinen. Ja kun ajattelin matkaa takaisin kotiin kolmella, melko täydellä ratikalla ja laittoman jyrkkiä portaita neljänteen kerrokseen, olin jo aika hysteerinen. Lisäksi mukaani oli tarttunut peitto, tyyny, torkkupeitto ja lakana.

Jotenkin selviydyin, lihakset ovat jumissa ja liikuntaa tuli enemmän kuin tarpeeksi. Nyt voin mennä hyvillä mielin nukkumaan ja ajatella iloisena kaikkia niitä tavaroita, jotka ovat yhä vanhassa asunnossani ja odottavat kuljetusta tänne neljänteen kerrokseen niitä ihania portaita pitkin. Joku päivä mittaan nousun ja etenemän, enkä ikinä ikinä suunnittele mihinkään sellaisia portaita.

ovidetalji

klein aber fein

näkymä olohuoneen ikkunasta